Ei tässä näin pitänyt käydä

Päässä pyörii mustaa, punaista ja keltaista. En osaa elää ilman J:tä, enkä taida osata olla hänen kanssaankaan. Mulla on tunteita Mattia kohtaan ja se on raastavaa. Häiritsee. Matti kuulostaa tyhmältä ja koska blogi on kutsutuille, käytän tästä lähtien oikeaa nimeä Joona. En halua ihastua. Koitan koko ajan haudata tunteen hiljaiseksi, mutta se vain jaksaa puskea pinnalle hengittämään. Haluan juoda pään tyhjäksi. Olla edes hetken ajattelematta.

Irtisanouduttuani töistä olen pitkälti siivoillut huonettani ja treenannut. Syöminen on mennyt päin metsiä. Lämmintä ruokaa en ole saanut alas viikkoon, jos tämän päivän 5cm pituista gordon bleuta ei lasketa mukaan. Olen taas ruvennut elämään pelkällä sokerilla. Ei ole oikeutta syödä. Se on väärin. Olen kamala ihminen ja mun pitää kärsiä, jotta oppisin varmasti virheistäni. Pullaa, jäätelöä, kivennäisvettä ja otsaa pitkin juoksevia hikinoroja. Pian valun taas tuttuun, katkeran suloiseen syliin. En jaksa enää välittää.

Asunnosta ei ole kuulunut mitään ja olen unohtanut soittaa toimistoon kysyäkseni asiasta. Muuttaminen tuntuu pelottavalta nyt kun se tapahtuu yksin. Siitä piti tulla yhteinen pesä. Turvapaikka teräviltä möröiltä. Haaveilin jo siitä, miten katselisimme J:n kanssa leffoja ja joisimme sohvalla vaahtokarkkikaakaota. Yhtäkkiä olen yksin. Tätähän mä halusin. Miksi tämä ontto tunne painaa niin että luutkin raksuvat?

Kävin työvoimatoimistossa juttelemassa parin sairaanhoitajan kanssa. Puhuin sekavia heidän koittaessa saada selvää tarinastani. Kurttuisia kulmia ja paperilla juokseva kynä. Teki mieli huutaa turhautuneena että koitttakaa itse tiivistää useita vuosia muutamiin lauseisiin jos ei kelpaa. Luojan kiitos hillitsin itseni. Olisivat vielä luulleet että mulla on joku ongelma. He suosittelivat tilanteessani palkatta tehtävää työharjoittelua kunnes löydetään sopiva oppisopimuspaikka. Saisin todennäköisesti työmarkkinatukea sen 400 euroa kuukaudessa, joten ihan ilman tuloja en enää joudu olemaan. Olen jo harkinnut pelottavan vakavasti strippariksi ryhtymistä jos koulutuspaikkaa ei löydy. Taidan lähteä huomenna kiertämään kaikki lähiseudun lemmikkikaupat läpi. Ai niin, se hemmetin vappu.

Menen todennäköisesti Axulle lauantai-illalla. Se soitti samana päivänä kun vaihdoin naamakirjassa statukseni sinkuksi ja ilmoitti rupeavani seurustelemaan tämän kanssa. Mitäs vittua. Kuka täysjärkinen 18-vuotias soittaa keskellä yötä "moi me seurustellaan nyt"? Saatanan sekopää. Sanoin että juu ei tosiaan seurustella eikä tulla seurustelemaan. Axu on kunnon likainen gigolo joka jakelee kaikille. Se uhkaa ettei luovuta ja huutelee törkeyksiä. Koska joutuisin olemaan vapun yksin ja alkaa pikkuhiljaa säälittää Axun vonkaamiset, suostun menemään sen luokse jossain vaiheessa. Sinne tulisi kuulemma muitakin randomeita, joten ei tarvitse pelätä että Axu yrittäisi mitään. Huono seurakin on parempaa kuin omien ajatusten keskellä lilluminen. Ainakin toivon niin.

BUU YOU WHORE

Olen hirveä ihminen. Sellainen, joka hiipii varjoista vieraan vällyjen väliin ja häipyy ennen auringn nousua. Petin J:tä erään kaverini (entinen, jota en ole nähnyt kolmeen vuoteen) kanssa. En ymmärrä mikä muhun meni. 


Olen niin väsynyt pitämään J:tä pystyssä. On niin rankkaa katsoa vierestä kun läheinen kärsii, eikä saa vielä apua. Olen liian empaattinen, jolloin läheinen onnistuu liian helposti töytäisemään vahingossa kuiluun. On kuluttavaa joutua keksimään jatkuvasti syitä, jotta toinen jaksaisi hengittää.  Syömisetkin ovat alkaneet lipsua. J:ssä häiritsee myös suunnaton miellyttämisen tarve ja konfliktien vältteleminen. Meillä oli ensimmäinen riita puolentoista vuoden suhteen aikana viikko sitten - ja sekin sovittiin kymmenessä minuutissa. Olen yrittänyt takoa J:n päähän, että sen pitää sanoa suoraan oma mielipiteensä. Jos ei tykkää jostain niin on ihan ok sanoa se ääneen eikä vain tyytyä tuppisuuna epämiellyttävään vaihtoehtoon. Haluan sen tekevän ja sanovan miltä siitä oikeasti tuntuu, sen sijaan että yrittäisi analysoida mitä haluaisin hänen sanovan tai tekevän. 

Äh eksyin aiheesta. Olo on kuin halvalla makkaralla. En saanut viime yönä unta, koska oltiin juteltu Matin (luonnollisesti nimi on muutettu) kanssa mesessä ja se sanoi että voitaisiin nähdä aikaisin aamulla. Tavatessani Matin yhdeksältä eräässä kauppakeskuskessa en ollut tunnistaa sitä. Mustat hiukset, tiukat tummat farkut ja rento huppari. Hahah, ei jessus mikä emo, ajattelen melkein jopa halveksuen. Hyi olenpas kamalan tuomitseva. Jutellaan niitä näitä ja lähdetään ajelemaan vanhalla autolla ympäriinsä. Ei keksitä paikkaa minne mennä, joten päädytään mäkkäriin hakemaan ruokaa. Yllättäen keskustelu siirtyy pettämiseen ja sen seurauksiin. Molempia epäilyttää koko homma. Mattihan on kihloissakin tyttöystävänsä kanssa (hahahahhahahaaa teinikihlat) ja mulla on J. J ei kestäisi petetyksi tulemista. Se on jo nyt ihan palasina. Inhottaa jo pelkkä ajatus. Matti saa puhuttua mut ympäri ja suostun lähtemään sen luokse.

Talo on keskellä peltoja jumalan selän takana. Huristellaan sorateitä pitkin ja perille päästyä sännätään puisia portaita yläkertaan. Istun matin sängylle kun huoneessa ei ole tuoleja. Kädet tärisevät inhottavasti. Matti tuo vaatekaapistaan tequilapullon. "Ootsä ihan varma? Mitä jos... Ei me voida tehä tätä. Haluutsä oikeesti? Ei me oikeesti voida tehä tätä" Kyseiset lauseet toistuvat rikkinäisenä levynä suustani. Tequila virtaa suoniin ja Matti alkaa riisutua. Yksi asia johtaa toiseen ja sekunteissa peruuttamaton on tapahtunut. Vedän nopeasti vaatteet päälle Matin mennessä tupakalle. Molemmilla on järkyttävä morkkis ja ollaan kauhuissamme. Mitä jos ne saavat tietää? En mä voi valehdella J:lle. Ei me sitä oikeasti tehty. Se on vain pahaa unta tai jotain. Varmasti oli.

Ei hemmetti. Pakko unohtaa, pakko unohtaa, pakko unohtaa. J on tulossa tänne joten pitää keksiä jotain miten saan asian selitettyä. Miksi mä en osaa käyttäytyä. 

Edit: Anteeksi J karusta tekstistä, jos satut tämän lukemaan. Rakastan sua ja postauksen alussa mainitut huonot puolet ovatkin ainoat sellaiset, mitä sinusta löytää. En halua sensuroida ajatuksiani joten kirjoitan niistä niin kuin ne ovat. Hyviä puolia sussa on vaikka muille jakaa.