Ei tässä näin pitänyt käydä

Päässä pyörii mustaa, punaista ja keltaista. En osaa elää ilman J:tä, enkä taida osata olla hänen kanssaankaan. Mulla on tunteita Mattia kohtaan ja se on raastavaa. Häiritsee. Matti kuulostaa tyhmältä ja koska blogi on kutsutuille, käytän tästä lähtien oikeaa nimeä Joona. En halua ihastua. Koitan koko ajan haudata tunteen hiljaiseksi, mutta se vain jaksaa puskea pinnalle hengittämään. Haluan juoda pään tyhjäksi. Olla edes hetken ajattelematta.

Irtisanouduttuani töistä olen pitkälti siivoillut huonettani ja treenannut. Syöminen on mennyt päin metsiä. Lämmintä ruokaa en ole saanut alas viikkoon, jos tämän päivän 5cm pituista gordon bleuta ei lasketa mukaan. Olen taas ruvennut elämään pelkällä sokerilla. Ei ole oikeutta syödä. Se on väärin. Olen kamala ihminen ja mun pitää kärsiä, jotta oppisin varmasti virheistäni. Pullaa, jäätelöä, kivennäisvettä ja otsaa pitkin juoksevia hikinoroja. Pian valun taas tuttuun, katkeran suloiseen syliin. En jaksa enää välittää.

Asunnosta ei ole kuulunut mitään ja olen unohtanut soittaa toimistoon kysyäkseni asiasta. Muuttaminen tuntuu pelottavalta nyt kun se tapahtuu yksin. Siitä piti tulla yhteinen pesä. Turvapaikka teräviltä möröiltä. Haaveilin jo siitä, miten katselisimme J:n kanssa leffoja ja joisimme sohvalla vaahtokarkkikaakaota. Yhtäkkiä olen yksin. Tätähän mä halusin. Miksi tämä ontto tunne painaa niin että luutkin raksuvat?

Kävin työvoimatoimistossa juttelemassa parin sairaanhoitajan kanssa. Puhuin sekavia heidän koittaessa saada selvää tarinastani. Kurttuisia kulmia ja paperilla juokseva kynä. Teki mieli huutaa turhautuneena että koitttakaa itse tiivistää useita vuosia muutamiin lauseisiin jos ei kelpaa. Luojan kiitos hillitsin itseni. Olisivat vielä luulleet että mulla on joku ongelma. He suosittelivat tilanteessani palkatta tehtävää työharjoittelua kunnes löydetään sopiva oppisopimuspaikka. Saisin todennäköisesti työmarkkinatukea sen 400 euroa kuukaudessa, joten ihan ilman tuloja en enää joudu olemaan. Olen jo harkinnut pelottavan vakavasti strippariksi ryhtymistä jos koulutuspaikkaa ei löydy. Taidan lähteä huomenna kiertämään kaikki lähiseudun lemmikkikaupat läpi. Ai niin, se hemmetin vappu.

Menen todennäköisesti Axulle lauantai-illalla. Se soitti samana päivänä kun vaihdoin naamakirjassa statukseni sinkuksi ja ilmoitti rupeavani seurustelemaan tämän kanssa. Mitäs vittua. Kuka täysjärkinen 18-vuotias soittaa keskellä yötä "moi me seurustellaan nyt"? Saatanan sekopää. Sanoin että juu ei tosiaan seurustella eikä tulla seurustelemaan. Axu on kunnon likainen gigolo joka jakelee kaikille. Se uhkaa ettei luovuta ja huutelee törkeyksiä. Koska joutuisin olemaan vapun yksin ja alkaa pikkuhiljaa säälittää Axun vonkaamiset, suostun menemään sen luokse jossain vaiheessa. Sinne tulisi kuulemma muitakin randomeita, joten ei tarvitse pelätä että Axu yrittäisi mitään. Huono seurakin on parempaa kuin omien ajatusten keskellä lilluminen. Ainakin toivon niin.