sunnuntai 24. heinäkuuta 2011


Tuntuu niin väärältä. Oon vihanen ittelleni kun en osaa olla surullinen tosta Norjassa tapahtuneesta massamurhasta. Sitten on vielä ihan mielettömästi tekemättömiä asioita, jotka stressaavat liikaa. Pitäisi löytää omatoimisesti hyvä psykoterapeutti mahdollisimman pian, toimittaa meidän molempien liitteet ja uusi toimeentulotukihakemus sossuun, hankkia sängynrunko, hakea koululta todistus kelaa varten, huolehtia raha-asioista ja varmistaa rahojen riittäminen 600e lainaan ja elämiseen, sopia jonkun kanssa verhojen poraamisesta, tavata isää ja sen perhettä, nähdä isoäitiä (sanoin tulevani moikkaamaan viikon sisällä kolme kuukautta sitten), pitää koti siistinä ja itsensä hengissä.


Pelataan juomapeliä ja nauretaan tyhmille korteille. Jesse kehottaa juomaan enemmän, koska harvemmin kumoan kurkkuun paria siideriä enempää. Tölkin sisältö humahtaa vatsaan muutaman Smirnof-lasillisen avittamana. Kävelen parvekkeen nurkkaan ja koitan nousta istumaan viileälle kaiteelle huomaamatta toisten käsien repäisemistä. Huudan haluavani vain istua eikä tarkoituksena ole hypätä alas. Järkyttyneet, siniset silmät ja hiljaiset sanat saavat lupaamaan etten edes yritä enää istua kaiteella. Pian Jesse lähtee parvekkeelta ja jään tupakansavuisen kaverin kanssa kahdestaan. Nousen kaiteelle makaamaan ja katselen mustan märkää maata. Näinkö pienestä se on kiinni? Humps vaan ja katoaisin maailmasta. Jesse näkee parvekkeelle ja huutaa ettei halua katsoa vierestä tämmöstä. Leikittelen salaa ajatuksella, että kierähtäisin ja kiitäisin kohti maata pää edellä päästen eroon kaikesta pahasta, mikä sisällä velloo. Kaveri herättää ajatuksista käskien tulemaan alas kaiteelta. Tajuan, miten satuttaisin Jesseä katoamalla ja olen aiheuttanut sille ihan tarpeeksi tummia pilviä muutenkin kaiken arkisen suhteen. Kierähdän kaiteelta ja menen juttelemaan sängylle. Selitän, että tämän takia en uskalla juoda - estot haihtuvat, enkä osaa enää järjellä estää itseäni. Vaaleahiuksinen pahoittelee että painosti juomaan. Ei se tiennyt, että noin kävisi. Lämpimät sanat ja poskille valuva suola muuraavat silmät umpeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti