sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vappu ja limaisen karvainen mies


Tukahduttava olo valtaa keuhkot ja estää hapen kulkemisen. Saan kuulla koko illan vittuilua randomeilta siitä kun petin. En ole siitä ylpeä ja kadun tapahtumaa. Mielummin vain unohtaisin koko jutun tai taikoisin itseni ajassa taaksepäin tekemällä tehdyn tekemättömäksi. 


Vihreistä pulloista taikajuomaa alas ja maailma pyörii. Koska tiedän olevani helppo taikajuoman ansiosta, vannotan kaveria katsomaan etten tee mitään epäilyttävää kenenkään kanssa. Pian ne kuitenkin lähtevät tupakalle ja jään huoneeseen jumittamaan. Karvainen, viinan hajuinen mies suutelee korvaa vihjailevasti. Sanon ettei mitään tule tapahtumaan, joten ole hyvä ja lopeta. Se ei kuuntele. Lähden olohuoneeseen muiden luokse turvaan. Istun lattialle kaverin taakse rähjääntyneelle matolle, jotta mies jättäisi rauhaan. Pian karvainen kävelee olohuoneeseen ja ottaa kyljistä kiinni. Nousen vastahakoisesti seisomaan ja ennen kuin tajuan mitä tapahtuu, se nostaa olalleen ja kantaa mut takaisin huoneensa sängylle. Taas se hyökkää päälle suudellen kaulaa. Koitan työntää miestä pois tuloksetta. "Mä tiiän et sä haluut", se tokaisee virnuillen eikä lopeta. Kaveri tulee huoneen ovelle huutamaan että mitä helvettiä tapahtuu ja pääsen pois tilanteesta. 


Ahdistaa. Kurkottelen parvekkeen kaiteelta leikitellen ajatuksella, että hyppäisin alas. Ei mulla ole enää mitään menetettävääkään. Tuntemattomat juttelevat vieressä syvällisiä. Pian karvainen mies tulee takaisin ja sanoo haluavansa jutella. Se selittää parvekkeella siitä, miten haluaa seurustella mun kanssa eikä suostu tekemään epäilyttäviä ennen kuin seurustelusta on kulunut kuukausi. Kerron etten ole kiinnostunut tarjouksesta. Erosin hetki sitten enkä todellakaan ole valmis uuteen suhteeseen vielä pitkään aikaan. Mies jankkaa ja vonkaa mua tulemaan edes keittiöön juttelemaan. Suostun, mutta keittiön sijaan mies ohjaa mut huoneeseensa. Se kertoo, miten oikeasti välittää musta ja haluaa seurustella kanssani. Selitän, etten osaa seurustella vielä pitkään aikaan, eikä mitään muutakaan tule kyllä herumaan. Huoneen lattia peittyy vaatteista ja seinällä loistaa punaisista jouluvaloista tehty pentagrammi. Sukkahousut revitään alas ja huudan miestä lopettamaan. Tönin, lyön ja kiemurtelen kunnes pääsen irti. Nousen ylös, mutta mies riuhtaisee takaisin sängylle. Lyön sitä naamaan ja säntään parvekkeelle kaverin luokse turvaan kuiskien hädissäni apua. Pian sen jälkeen karataan kaverin kanssa harhailemaan bussipysäkille.

Aamulla kävellään yöpuvun shortseissa aurinkoon hakemaan pitsaa. Pää on kipeä ja  ilmassa tuoksuu kesä. Enpähän joutunut viettämään vappua yksin, vaikka eilen niin pelkäsinkin. On kai huonoseura parempaa, kuin ei seuraa ollenkaan.


Hirveä ikävä J:tä. En osaa olla hänen kanssaan, mutten osaa elää ilmankaan. Toi oli meidän leffa. Meidän piti olla yhdessä ikuisuuksiin. Suunniteltiin jopa saman katon alle muuttamista ennen kuin menin ja pilasin kaiken. Kaduttaa. En tiedä mitä haluan. Kyyneleet juoksee poskia pitkin eikä henki taaskaan kulje. 

Tukehdun.

2 kommenttia:

  1. Mä en tiedä tahtoisinko ravistella sua, saada sut tajuamaan että sä ansaitset paljon parempaa kuin mitä tekemisilläsi itsellesi hankit. Vai pitäisikö mun halata sua ja sanoa, että kaikki järjestyy..

    ..Halaisin sua ja sanoisin, että älä jatka tuollaista. Älä tee ittelles enää enempää hallaa. Sä oot arvokas. Ymmärrä se. Kaikki järjestyy, mutta sun pitää itsekin tehdä asian eteen jotakin. Jotakin.

    VastaaPoista
  2. Säkin oot mulle todella tärkeä ja luen blogiasi kuin kuuntelisin ystävän kertovan elämästään :)♥ Vaikka eletään suurimmaksi osaksi hiljaisuudessa, on hyvä aina muistaa että joku täällä ruudun takana ajattelee sinua.♥

    Älä tee itsellesi pahaa, ansaitset paljon enemmän, olet arvokas kuten Miia sanoi. Teit virheen mutta älä anna sen satuttaa koko lopun elämääsi, ihmisiä me vaan ollaan :(♥

    VastaaPoista