Haluan J:n takaisin. Olisin valmis melkein mihin vaan, jos se antaisi toisen (krhm kolmannen) mahdollisuuden. Miten mä onnistun aina pilaamaan asiat näin. Meidän oli tarkoitus olla yhdessä ikuisuus. Olisin valmis luopumaan juopottelusta, baareissa kiertelystä, katkaista välit joihinkin ihmisiin, olla puhumatta muille miehille (perheenjäseniä lukuunottamatta) ja muualla oltuani voisin kertoa yksityiskohtaisesti, mitä tein tai puhuin kenenkin kanssa ja missä. Haluan edes yrittää korjata luottamusta. Ovathan muutkin parit päässeet pettämisestä yli, eikö? Turhauttaa. En tahdo ketään muuta. Me oltiin parhaita ystäviä. J oli täydellinen. Oon niin vittuuntunut itteeni. Perkeleen impulssiivisuus.
Aion soittaa J:lle joko huomenna, kun se ei ole kännissä tai sitten jo illalla yhdentoista aikaan ja vinkua uutta mahdollisuutta. Viestillä en ala ruikuttamaan. Tuntuu niin nöyryyttävältä yrittää roikkua väkisin jonkun perässä, kun toinen ei ole kiinnostunut. En ole valmis päästämään irti. Tiedän sillä olevan vielä joitakin tunteita mua kohtaan, mutta se on niin hemmetin vihainen. Ääää helvetti tahdon huutaa.
Please don't leave me.
J:llä on syykin olla vihainen, mutta tottahan se on, pettämisestä voi päästä yli, mutta luottamuksen korjaaminen - se vie aikaa ja voimia.
VastaaPoista