Haluan vetää pään täyteen viinaa ja lääkkeitä. Pois täältä.
En jaksa uskoa enää mihinkään, eikä paranemisellakaan ole merkitystä.
Lääkäritkään eivät tiedä, mikä mulla on. Pallottelevat edestakaisin eri poliklinikoiden välillä.
J oli ainoa syy elää ja nyt sitäkään ei ole.
En jaksa enää uskotella itselleni, että asiat muuttuvat parempaan
suuntaan kun niin ei kuitenkaan käy.
Eniten sattuu se, että J pääsi musta yli näin nopeasti. Tajuta, ettei se ylipäätään välittänyt missään vaiheessa. Olen yhtä tyhjän kanssa.
Jos pitäisi paikkansa, että J on päässyt susta näin nopeasti ylitse ilman mitään tuskia, se ei koskaan ole ollut sun arvoinen. Mutta mä uskon edelleen, että siihen sattuu, mutta se ei halua näyttää sitä.
VastaaPoistaJos ei yritä, voi vain epäonnistua.
Asioilla on tapana järjestyä, jos antaa niille mahdollisuuden. Olet tärkeä <3