Tää on hirveetä. Haluan laihduttaa, kutistua, lopettaa syömisen. Tiedän kuitenkin että os niin teen, saan heittää hyvästit kosmetologi-unelmille. En vain tiedä onko se sen arvoista. Opiskelu siis. Jos kuitenkin jatkuvasti heittelehdin spiraalissa alaspäin niin onko tässä enää mitään menetettävää. Karu totuus on etten mä parane koskaan.
"Psykoterapiassa käyneiden rajatilapersoonallisuushäiriöisistä puolet paranevat kymmenessä vuodessa.", lääkäri sanoi hymyillen.
Mä en oikeasti jaksa niin kauaa.
Luen vanhoja vuoden 2009 postauksia, eikä mikään ole muuttunut merkittävästi parempaan suuntaan. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti