Hukun vaikka uin

"dfggfn HUORA!! NYT VITTU POIS!", sammaltava naisen ääni käskee kuin eläintä. Tuijotetaan hiljaa toisiamme. Jesse menee olohuoneeseen kysymään, mitä sen äiti oikein meuhkaa. Kuulen seinän läpi miten se sihisee mun olevan huora. Joku on selitellyt Jessen äidin miesystävälle miten olen "huora korkeilla koroilla". Sisällä kihisee lasin sirpaleita. On suunnattoman vaikeaa olla ryntäämättä olohuoneeseen raivoamaan Jessen äidille ja tämän miesystävälle. Miten ne masentuneet juopot edes kehtaavat väittää mun myyvän itseäni kun en ole heidän kanssaan ikinä edes jutellut puolentoista vuoden aikana. Loukkaa suunnattomasti, miten joku joka ei edes tunne mua, voi inhota noin paljon.

En ilmeisesti ole tervetullut Jessen äidin luo, joten Jesse lähtee saattamaan kotiin. Sen äiti on alusta asti inhonnut mua. Muistan yhden ainoan kerran, kun se on hymyillyt takaisin ja kerran se jopa randomisti halasi tyhjällä ilmeellä kännissä ollessaan. Myönnän, että käytän joskus korkeakorkoisia kenkiä ja ehkä vähän liian lyhyitä hameita ja se, että niiden lisäksi harrastan tankotanssia ei kuitenkaan tarkoita että automaattisesti myisin itseäni. Hitto vie olen maannut elämäni aikana kahden miehen kanssa (joiden kanssa olin seurustellut) ja Rajatorpassa juorutaan että olen huora.

Ärsyttää. Jesse menee pössyttelemään kavereidensa kanssa, vaikka alunperin sanoi tulevansa yhdeksältä.  Oltiin ostettu illaksi elokuvapaketti, joka sisälsi vuokra dvd:n, popcornia, limua ja jäätelöä. Kiva juttu joo. Sinne meni nekin rahat roskiin. Mies tulee ehkä yhdentoista aikaan aineissa niin kiva siinä sitten ruveta katsomaan leffaa. Tääkin vielä tästä puuttu. Jesse kyllä soitti nyt yhdeksän aikaan ja kysyi sopiiko se. Ei mulla ole mitään oikeutta määräillä mitä se saa tehdä ja mitä ei, joten vastasin myöntävästi. Kerpele. Hitto vie tää päivä on mennyt päin persettä. Nyt pitää vain istua tappamassa aikaa ja odottamassa, että tuleeko se sieltä jossain vaiheessa vai ei.

Edit: Jesse tuli jo kymmenen aikaan joten ylireagoin tapani mukaan. Eikä se nyt niin sekaisin ollut. Mitä nyt hihitteli vähän itsekseen ja pupillit olivat lautasen kokoiset. Yö meni hyvin. Katsottiin leffaa lämpimässä ja syötiin kookosjäätelöä purkista jee.

Tähtisadetta

On tapahtunut taas niin paljon kaikkea lyhyessä ajassa etten tiedä, mistä aloittaa. 

Tapaan Jessen torstaina vanhan urheilukentän vieressä. Kävellään metsän läpi ja jutellaan niitä näitä viikon tapahtumista. Hirveän vaivaantunut olo. Haluaisin huutaa sille että sanoisi suoraan mistä tässä on kyse eikä jaarittelisi turhia. Istutaan pururadan vieressä oleville puisille kuntolaitteille. Jesse kertoo ettei ole päässyt musta yli vaikka kuinka yritti. Sen huulten välistä karkaa lauseita, joita en ehdi hämmennykseltäni ymmärtämään. Lauseita, jotka kuiskaavat saavani uuden, viimeisen mahdollisuuden. En osaa uskoa tätä todeksi. Kohta Jesse kuitenkin nauraa räkäisesti reaktiolleni ja kertoo edellisten lupausten olleen vitsejä. Niin ei kuitenkaan käy. Kävellään hiekkatietä sisälle ja suudellaan. Pian on kuin mitään virheitä ei ikinä olisikaan tapahtunut. Häiritsee, mutta tuntuu oikealta. En muistanut miten hyvältä kosketus tuntuu. Ikävöin tuoksua, ihoa, silmiä, eleitä... Ei mulle vaan voi käydä näin. Liian hyvää ollakseen totta.

Vaikea muistaa näin pitkälle taaksepäin.

Lauantaina mennään kaveriporukalla erääseen puistoon juomaan ja riehumaan. Heitellään mustikoita ympäriinsä auringon häikäistessä silmiä. Paheksuvia katseita lähistöllä oleskelevilta tuntemattomilta. Nauretaan, juostaan ja puhutaan sekavia. Kieritään nurmikolla mäkeä alas niin ettei raajojakaan erota toisistaan. Punahiuksinen selittää karuista perheoloistaan ja se jonka poskessa on luomi, kertoo vanhempien uhkaavan tosissaan laitoksella. Lentäviä kenkiä ja puskaan ravaavia nelijalkaisia. Paljon pehmeän lämpimiä kosketuksia illalla. Kesä tulee ja kaikki järjestyy kyllä.

Herään Jessen vierestä kolmelta yöllä. Piilolinssit ovat kuivuneet inhottavasti kiinni silmiin. Puhelimenkin näyttö raivoaa vastaamattomista puheluista ja vihaisista viesteistä. Ei näin saanut käydä. Kotiintuloaika oli kymmeneltä ja minä typerä laiska apina menin ja nukahdin. Jessekään ei kuullut puhelintaan, koska se oli harmaan takin taskussa. Olen niin hemmetin ärsyyntynyt itseeni. Miten onnistunkaan aina pettämään muiden luottamuksen olemalla itsekäs, ajattelematon läski. Tekisi mieli repiä iho irti ja päästä vapaaksi. Jessen rauhallisuus ja sen aiheuttama turvallisuuden tunne saavat pään hötöiseksi. Nukahdan pian pää täynnä höyheniä.

Noustaan herätyskellon piipittäessä liian aikaisin. Kirjastolle tulostamaan tiliotteita ja sen jälkeen sosiaalitoimistoon hakemaan apua. Toimistolle päästyämme vastaanottovirkailia repeää hyväntahtoiseen nauruun. Olemme tulleet paikalle tunnin liian aikaisin. Tyypillistä. Typerätyperäturhaihminensaatana. Mene ja katoa kun et osaa tehdä mitään oikein.

Tummahiuksinen naisvirkailija on yllättävän mukava ja hyväntahtoinen. Kerron opiskeluista ja töistä, jotka olen joutunut jättämään psyykisten vammauksien takia. Kerron tilanteesta kotona ja säästötilillä olevista perintörahoista. Virkailijan mukaan saisin toimeentulotukea noin 900 euroa kuukaudessa (600e vuokraan ja 300e muihin menoihin). En osannut kuvitella saavani mitään. Olin aivan varma etteivät he olisi myöntäneet tukea, koska tilanteeni on itseaiheutettu. Jos en olisi ollut niin heikko, voisin jopa olla jo opiskelemassa. Toisin kuitenkin kävi. Yhdeksänsataa on ihan mielettömän suuri summa. Edellä mainittu on kuitenkin vain arvioitu luku, joten ei saa innostua liikaa. Voi olla, että saan tukea vuokran maksamiseen 200 euroa ja siinä se. Toisaalta onhan sekin parempi kuin ei mitään. Jesse oli oikeassa uskotellessaan homman menevän hyvin.

Kävellessäni kotiin ylitsepääsemätön itseinhon aalto pyyhkäisee ylitse. Haluan jäädä yksin neljän seinän sisälle pimeään. Mustassa ei huomaa kasvanutta vatsaa ja epämuodostuneita kasvoja. Yksin ollessani ei tarvitse vaivaannuttaa muita typerillä jutuilla eivätkä he joudu näkemään iljettävää ruhoa. Olen turha, ruma ja ällöttävä. En ansaitse edes olla ihminen. Olen ameeban, limaisen ankeriaan, virtahevon ja merimakkaran sekoitus. Itsesäälissä kieriskelevä typerä turhake.

Kokoan itseni niin hyvin kuin pystyn, vaihdan vaatteita ja harjaan hiukset. Pakko jaksaa edes yrittää. Laitan uudet piilolinssit yön jäljiltä jo valmiiksi punaisiin silmiin kun ovikello soi. Päivän mittaan mieliala vaihtelee laidasta laitaan. Onnistun pitämään itseni kasassa aika pitkään, mutta kun lautasellinen nuudeleita, 250 grammaa tomaatteja ja 100g raejuustoa on matkalla mahanpohjaan, sekopäisyys karkaa käsistä. Hihitän lattialla kuin hullu. Nauran kaikelle typerälle ja hyökkäilen kutittamaan Jesseä vähän väliä. Teen typeriä ilmeitä ja olen kuin mikäkin jäykkäkouristuksen saanut marakatti. Selitän nopeasti päättömiä juttuja, joita en ehdi itsekään ajatella läpi ennen kuin sanat jo karkaavat suusta. Epämääräinen ylienergisyys naamioituu pian pahaksi oloksi ja pian itken jo sitä, miten inhoan itseäni ihan liikaa. Lempeitä katseita, hiusten silittelyä ja rutistuksia. Mä en ansaitse tätä. Onnistun jotenkin ihmeellisesti vaihentamaan ahdistuksen ja pian on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Nää mielialan vaihtelut tekevät mut hulluksi.

Niin ne kuiskivat ranskaksi

Tajusin, miksi nykyään mun on niin vaikea edes kirjoittaa sisällä liikkuvista. Temppuilevat mielialat pitää naamioida hymyillä iloisiksi. Ihan sama onko kyseessä ihmetys, viha, ahdistus, tuska, epätoivo, epävarmuus, toivottomuus tai suru. Kaiken väriset tunteet sekoitetaan muovailuvahakökkönä harmaaksi. Kun tätä on jatkunut tarpeeksi kauan, ei itsekään erota värejä toisistaan, joten niistä on vaikea puhua. Peittelemällä totuutta ei voi enää uskoa itseänkään.

Anteeksi kun kirjoitan koko ajan Jessestä. Tää ero on helvetin vaikea vaikka se sovussa tapahtukin, enkä osaa oikein käsitellä asiaa muuten kuin kirjoittamalla. Elieli. Homman nimi on se, että nyt vuorostaan Jesse tekstasi haluavansa nähdä. Tää edestakaisin huopaaminen sekoittaa pään ahdistuksella. Mitä se muka enää musta haluaa? Esitellä ehkä uuden tyttöystäväehdokkaan ja pyytää hyväksyntää tms? Kertoa ettei voida pitää enää minkäänlaista yhteyttä saati sitten pysyä kavereina? Murskata teipatun särkyneen sydämen entistä pienempinä palasina asfaltinrakoon? Alitajunnassa mitätön ääni huutaa, että Jesse olisi voinut muuttaa mielensä. Teippiä naamaan ja mielen perukoille inisemään keskenään. Niin ei tule käymään. Mä mokasin pahemman kerran, eikä mikään muuta tapahtunutta. Turha kiduttaa itseään enempää miettimällä asiaa.

Jännä juttu että vasta kun on valmis maksamaan 120e tunnilta terveydestään, ammattilaiset ottavat tosissaan. Jos en olisi tajunnut vaatia tän hetkisen meilenterveyden tutkimista, ei kukaan sitä olisi tehnyt. Itseasiassa sitähän me ollaan äidin kanssa jo jonkin aikaa vaadittu julkisella puolella - tuloksetta. Vasta yksityislääkäri suostuu tekemään jotain muutakin kuin harkitsemaan asiaa. Ärsyttää, koska en usko olevani ainoa jolle näin on käynyt. Kaikilla ei vaan luonnollisesti ole varaa maksaa maltaita diagnoosista, kun sen voisi periaatteessa saada ilmaiseksikin.

"Täyttää MDQ:n josta 10 posit vastausta - oireet esiintyvät sananaikaisesti - kohtalaisia vaikeuksia syntynyt (ihmissuhteissa). Kokonaisuuteen arvostellen positiivinen löydös MDQ:ssa siis.


St.:Asiallinen, ei mitään psykoottista esiin. Mieliala tutkimustilanteessa lähinnä neutraali ja reaktiivinen. Luotettava ja jäsentynyt anamneesi.


Suun.: Varataan seuraava tutkimusaika - silloin läpikäydään ahdistuneisuushäiriöt, sekä mahdollisuuksien mukaan SCID-II persoonallisuuskysely. Ei vielä aseteta diagnoosia vaan käytetään


Dg:Z00.4:Muualla luokittelematon yleinen psykiatrinen tarkastus."

Diagnoosin selvittäminen jatkuu kahden viikon päästä, jollei kukaan asiakas peruuta ennen sitä aikaansa.


Ps. En ookaan ainoa jolla on tummat käsikarvat !! Wuhuu, enää en tunne olevani yhtä sekasikiö kuin hetki sitten.

Loppuun vielä niin mauttomat kengät etten voinut olla rakastumatta niihin.

Better in time

Mieliala on ollu tota luokkaa viimesen parin viikon ajan.

Omaan kotiin

Ruokailutarvikkeet
[x] 4 syvää lautasta
[x] 10 matalaa laustasta
[x] 2 mukia ja 4 lasia
[x] Sakset
[ ] Spaghettiotin 1e/Ikea
[ ] Mehukannu
[ ] Pakasterasioita 17kpl 3,95/Ikea
[ ] Jääpalamuotti 1e/Ikea
[ ] Suppilo 1e/Ikea
[-] kattila (ehkä isältä tai äidiltä)
[-] paistinpannu (ehkä isältä tai äidiltä)
[-] 2 kauhaa (ehkä isältä tai äidiltä)
[-] 2 puulastaa (ehkä isältä tai äidiltä)
[ ] leikkuuveitsiä 9,95e/Ikea (ehkä isältä tai äidiltä)
[ ] purkinavaaja 2e/Ikea
[ ] ruokailuvälineet 24,95e/Ikea
[ ] uunivuoka 7,95e/Ikea
[ ] lävikkö 7,95e/Ikea
[ ] ruokailuryhmä 99e/Ikea
[ ] Raastin 1e/Ikea
[ ] 2 Kulhoa 3,95/Ikea
[ ] Mittasarja(dl,rkl,tl jne.) 1e/Ikea
[ ] 2 Leikkuulautaa 1,95e/Ikea

Tarvikkeita vessaan:
[x] WC-harja
[ ] Roskis 3,95e/Ikea
[ ] Suihkuverho (en vielä tiedä onko tarpeellinen)
[ ] Vessapaperia ~3e/lähikauppa

Tarvikkeita olohuoneeseen:
[x] Tv-taso
[x] Tv
[x] Dvd-soitin
[x] Lipasto
[ ] Verhot 9,95e/Ikea
[ ] Sohva 199e/Ikea
[ ] Matto 69e/Ikea

Tarvikkeita makuuhuoneeseen:
[x] Peitto
[x] Tyynyjä
[ ] Petivaatteita (ehkä isältä tai äidiltä)
[ ] Sänky 99e/Ikea
[ ] Patja 179e/Ikea

Tarvikkeita siivoukseen:
[ ] Imuri (lainaan äidiltä ja toivon että pärjään hetken mopilla)
[x] Moppi
[x] Roskapusseja
[x] Pyykinpesuaine
[x] Tiskiaine
[x] Rättejä
[x] WC-puhdistusaine
[x] Yleispesuaine
[ ] Harja ja rikkalapio 9,95e/Ikea

Muuta:
[x] Pyykkipoikia
[x] Henkareita
[x] Teippiä
[x] Kannettava tietokone
[ ] Pyykkiteline (toivon etten heti tarvitse)
[ ] Laastareita ja särkylääkkeitä
[ ] Kärpäslätkä (lehti ajaa saman asian)
[ ] Kuumemittari
[ ] Puntari (en halua ostaa)
[ ] Perustyökalut lainaan äidiltä jos tulee tarvetta
[/] Käsipyyhkeitä ja saippuaa - pyyhe 3,95/Ikea
[/] viemärin avaaja ja
kodin putkimies
[ ] Säilytyslaatikoita 5,95e/Ikea
[ ] Kello 5,95e/Ikea
[ ] Sulakkeita ~5e
[ ] Pyykkikori 3,95e/Ikea
[ ] Energiansäästö lamppuja ~10e/Ikea
[ ] Eteisen matto 1,95e/Ikea
[ ] Lattiavalaisin 14,95e/Ikea

Jäjellä olevia varmoja menoja on siis 770,35€ + 850€ takuuvuokra + 240€ tatuointiin

Säästötilillä on 2350€,

eikä säännöllisiä tuloja ole. . .

Olisikohan mahdollista saada toimeentulotukea vaikka eronneet vanhemmat tienaisivatkin yhteensä 144 000e vuodessa? Useimmat tuet tyssäävät vanhempien tulojen takia, mikä ärsyttää nyt kun muuttaa omilleen. Pelottaa miten taloudellisesti pärjään vaikka isä onkin luvannut auttaa. En haluaisi elää toisten kustannuksella ja pelkkä vuokrakin maksaa kuukaudessa 600€. Etsin kyllä töitä työvoimaa vuokraavista firmoista nyt kesäksi. Vähän toivottomalta näyttää kun kaikki työmuurahaiset ovat saalistaneet paikkansa jo tammi-helmikuussa. Aina voi yrittää. Lisäksi en koe olevani työ-/opiskelukunnossa vielä, mikä ei yhtään helpota asioita. Pakko kuitenkin tehdä jotain. Tähän mennessä olen tappanut aikaa ja tukehduttanut ajatuksia suunnittelemalla muuttoa.

Jesse tarjoutui auttamaan muutossa. Outoa. Ei me päästä toisistamme yli jos nähdään kavereina näin pian. Ei sillä, ollan jo nähty pari kertaa aiemminkin ja hengattu samassa kaveriporukassa. En tiedä mitä se oikein haluaa, eikä se kyllä itsekään sanojensa mukaan tiedä. Ärrrr miehet.

Juteltiin viikko sitten Jessen kanssa kaksi tuntia asioista. Se sanoo tarvitsevansa aikaa. Typeränä selitän, miten olisi kiva tietää mahdollisimman pian ettei elättele turhia toiveita. Selitän laastarin repimisestä ja pistävästä kivusta. Jutellaan siitä, miten tekstasin Jesselle vihaisia viestejä jossa räyhäsin olleeni sille pelkkä vakipano. Kerron miten sattuu kun se sanoi ettei enää rakasta, vaikka erosta oli kulunut vasta viikko. Jesse sanoo hiljaa ettei ole vieläkään saanut nukuttua kunnolla. Se kertoo miten puolitoista vuotta sitten kun erottiin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, se ei ollut päässyt musta yli vaikka ei oltu puhuttu toisillemme neljään kuukauteen. Jesse tarjoaa sinnikkäästi kyytiä kotiin ja ennen kuin lähdetään, kysyn saanko halata sitä. Halaus on ahdistava. Kiusallinen. Pitkiä, surullisia katseita ennen kuin mopo käynnistetään. Epäröintiä. Jesse sanoo ettei nyt voi seurustella kanssani, koska se on niin ahdistunut ja pelkää satuttavani sitä uudelleen.

Olen yrittänyt uskotella itselleni, ettei Jesse enää merkitse ja on yhtä tyhjän kanssa. Kun hidastan ehtiäkseni ajatella, muistot palaavat repien tuoreet arvet auki. En tiedä tarkoittiko se, ettei meistä tule enää ikinä mitään, vai tarvitsevansa vielä paljonpaljon aikaa ennen kuin jotain voisi tapahtua.

Epätietoisuus on raastavaa.

Maanantaina aika vieraalle psykiatrille, jos se vaikka ymmärtäisi ettei kyse ole enää pelkästä masennuksesta ja saisin ongelmiini apua.

Freedom

Mä oon tyytyväinen siihen, ettei olla enään J:n kanssa yhdessä. Toki suhteessa oli omat hyvät puolensa, mutta haluan olla vapaa vielä kun voin. Nauttia elämästä ja tehdä mitä huvittaa. Nyt voi mennä miten haluaa, olla miten haluaa, pukeutua miten haluaa, sanoa mitä haluaa.. Vapaus.

Seurustelussa oli luonnollisesti omat hyvät puolensa ja kyllä se jossain määrin on parempaa kuin sinkkuna oleminen. Kestän kuitenkin, jos J ei ota mua takaisin. Oon ehtinyt totutella ajatukseen ja vaihtelu virkistää. Rakastan edelleen J:tä, mutta niinhän ne sanoo että aika parantaa haavat. Sitäpaitsi järjellä ajateltuna, kuka haluaisi vapaaehtoisesti seurustella hullun kanssa?

Peijaksesta oli näköjään pistetty lähete tikkurilaan psykiatrian akuuttipoliklinikalle. Kiva kun mullekin kerrottiin.

J sanoi haluavansa nähdä joku päivä. Haluaisin jutella asiat läpi, mutta toisaalta en haluaisi nähdä yhtään. Ristiriitasta. Ei jutteleminen kuitenkaan mitään muuta. "Joo etsä oikeesti ollu hei pelkkä vakipano" nii varmaa. Sen kun vielä uskoisin. Ei ollu parempaakaan tekemistä ni ihan kiva kusettaa ja käyttää toista hyväkseen, mikäs siinä. Ei mulla oo sille enää mitään asiaa. Oon kyllästynyt itkemään ja keräämään jotain vitun säälipisteitä. Sillä ei missään vaiheessa ollu tunteita mua kohtaan, joten mikskä se siitä mihinkään puhumalla muuttuisi. Satuttaa vaan turhaan entistä enemmän. Oon niin helvetin vihanen, pettyny, ahistunu ja surullinen. Miten mä en tajunnu tätä aikasemmin.

Ärsyttää nää mielialanvaihtelut. Ehkä se johtuu hormonien sekoilusta e-pillereiden takia tai ehkä mulla on vaan joku ongelma. Taas vaihteeks. Ajatus ei kulje. Varasin ajan psykiatrille, jonne pääsen vasta 3.6. Sitä ennen ei ole mitään lääkärin tai hoitajan tapaamisia, vaan pitäisi pärjätä yksin. Kolme viikkoa on pitkä aika. Pelottaa, miten kestän sen.

Joka toinen päivä mä haluan kuolla, koska en koe elämällä olevan mitään annettavaa. Kaikki menee kuitenkin päin persettä, joten samantien päästää itsensä kärsimästä. Tätä masennusta sun muuta on jatkunut 8-vuotta, josta hoidon parissa oon ollut suunnilleen puolet ajasta - eikä mikään oo muuttunut. En jaksa uskoa että eläisin 20-vuotiaaksi. Kaikki on mustaa ja vihaan itseäni.

Joka toinen päivä elämä on taas ihanaa ja asiat menee juuri niin kuin pitääkin. Saan olla kesän sinkkuna, joten uusiin tyyppeihin tutustuminen on helpompaa. Pääsen omaan ihanaan asuntoon ja koulutuspaikkakin on järjestetty. Jos tuntisin oloni turhan yksinäiseksi ja rahat riittäisivät, hankkisin sen koiran. Aurinko paistaa ja trallalllaa.

Ei oikeesti oo ihan normaalia.

Ylemmästä täyttyi kahdeksan kohtaa ja alemman kuvan oireista kaksi ensimmäistä saraketta.

En etsimällä etsi netistä diagnooseja, mutta oon vuoden ajan ollut sitä mieltä, ettei tää ole enää pelkkää masennusta. Puolvuotta sitten äitiki alko olla samaa mieltä ja on sanonu asiasta hoitokokouksissa mut kukaan ei tee asialle mitään. Ollaan epäilty rajatila persoonallisuushäiriötä tai bipolaarisuutta. Huusin siitä monet kerrat psykiatreille ja psykologeille, mutta kukaan ei ottanut tosissaan.