Sattuu ihan helvetisti. Juteltiin J:n kanssa mesessä. Pettämiseen liittyviä väärinymmärryksiä, joista en tiennyt. Korjaan väärinymmärrykset, mutta se ei auta. Selitettyäni asiat J sanoo silti, ettei halua yrittää enää. Itken ja huudan, muttei tule ääntä. Ei hitto miten tän piti mennä näin. Jos olisin tehnyt yhen helvetin asian toisin, me oltaisiin vielä yhessä. Haluun kuolla, mä en jaksa tätä jatkuvaa kipua ja tuskaa. Teen kaikkeni ja se ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Ironista, että voisin jatkaa opiskeluja SKYO:ssa ja muuttaa omaan asuntoon jos eläisin niin pitkään. Sattuu liikaa. Veitset tukkii keuhkot enkä saa happea. En tiedä, uskallanko viedä henkeäni tänään. Voi olla että rupean katumaan. Jos vittu kadun niin tällä kertaa en silti soita apua. Mä en ansaitse elää.


Se ei ikinä oikeasti rakastanut mua. Koko vitun 1½ vuotta oli valhetta. Pahinta on tajuta ettei se ikinä välittänyt aidosti. Olin sille pelkkä vakipano. Yhtä tyhjän kanssa. Ainoa syy, jonka takia jaksoin elää ylimääräset 2 vuotta enkä merkinnyt sille mitään. Helvetin petetty olo. Mä en jaksa tätä enää.

Nevermind I'll find someone like you

Miten tää mieliala voinkin näin laidasta laitaan. Alan hyväksyä, ettei tää itkemällä miksikään muutu. Pakko pitää pää pystyssä ja jatkaa eteenpäin. Pitää opetella olemaan onnellinen. Uudella tavalla kokonainen. Korjata nurkkiin heitetyt palapelin palaset paikoilleen. Pitää ensin osata olla onnellinen yksin, ennen kuin voi löytää jonkun, jonka kanssa onnensa jakaa. Silloin kun sitä vähiten odotan, törmään ihmiseen, josta tulee mulle tärkeämpi kuin ikinä osasinkaan ajatella. Haluan edelleen uskoa rakkauteen, vaikka se ei meidän suhteessa näköjään riittänytkään. Kyllä mä tän kestän eikä elämä tähän lopu. Niinkuin vyöhyketerapeutti sanoi, mikään ei tapahdu sattumalta. Kaikella on aina joku tarkoitus. Ehkä me ei kuuluttukaan yhteen niin kuin olin luullut. Ehkä mun on tarkoitus löytää joku toinen. Vielä mä selviän tästä.

Lopetan asian turhan vatvomisen ja keskityn olemaan onnellinen. Tekemään asioita joista nautin. Leivon 500 muffinssia, tanssin koko yön, katson kaikki kaapissa olevat katsomattomat elokuvat ja kirjoitan kirjan.

Blogin ulkoasu on turhan synkkä. Koitan tehdä jotain sen suhteen.

Haluan vetää pään täyteen viinaa ja lääkkeitä. Pois täältä.

En jaksa uskoa enää mihinkään, eikä paranemisellakaan ole merkitystä.

Lääkäritkään eivät tiedä, mikä mulla on. Pallottelevat edestakaisin eri poliklinikoiden välillä.

J oli ainoa syy elää ja nyt sitäkään ei ole.

En jaksa enää uskotella itselleni, että asiat muuttuvat parempaan 

suuntaan kun niin ei kuitenkaan käy.

Eniten sattuu se, että J pääsi musta yli näin nopeasti. Tajuta, ettei se ylipäätään välittänyt missään vaiheessa. Olen yhtä tyhjän kanssa.

My body aches from mistakes, betrayed by lust

Ahdistaa, vituttaa ja kaduttaa. Oon koittanut saada unta jo neljän tunnin ajan siinä onnistumatta.

Päätin etten tee minkään näköistä aloitetta J:n suhteen. Ottakoon yhteyttä jos kiinnostaa. Haluaisin pysyä ystävinä, enkä ota riskiä että onnistuisin pilaamaan senkin olemalla liian päällekäyvä. En muutenkaan halua elätellä turhia toiveita. Muutenkin joku raastaa jatkuvasti juustoraastimella verisiä paljoa sydämestä. Vaikea hengittää kun happi ei kulje.  En oo saanut syötyä lämmintä ruokaakaan viikkoon. Hankala olla.

J muuten pyysi mua laittamaan kuvan siitä tänne blogiin. En oikein ymmärrä miksi, mut kai sillä on syynsä. Ei otettu seurusteluaikana kuvia, eikä naamakirjasta saa kopioitua profiilikuvaa, joten nää saa luvan kelvata. Kuvat on otetuu vuos sitten ja ollaan pikkusiskon rippijuhlissa.

Ikävää ei helpota yhtään, että rakastuin Megadethin biisiin Trust. Kuunneltiin sitä viikonloppuna 6-vuotiaan pikkuvelipuolen kanssa ja tanssittiin sekopäinä. Jesse kuuntelee Megadethiä ihan hulluna ja kappale muistuttaa siitä, miten se aina moshasi musiikin tahtiin, heilui ja lauloi ihan villisti ja ei oo kivaa. Haluan haudata muistot syvemmälle kuin ikinä. Niin syvälle, että niiltä loppuu happi. Kuitenkin muistot onnistuvat puskemaan mullan läpi kohti maanpintaa ja tuska karkaa taas käsistä.

Ahdistaa, eikä äiti suostu kirjoittamaan rauhottavia. En saa soitettua syömishäiriöyksikköön ja vaadittua pillereitä, saamaton kun olen. Sieltä mulle ei missään vaiheessa rauhottavia määrättykään, vaan sain reseptin päivystyksestä. En usko, että syömishäiriöyksiköstä anntteaisiin uutta reseptiä. Pakko koittaa kestää jotenkin.

My body aches from mistakes

Betrayed by lust

We lied to each other so much

That in nothing we trust

Time and again,

She repeats let's be friends

I smile and say yes

Another truth bends,

I must confess

I try to let go, but I know

We'll never end 'til we're dust

We lied to each other again

But I wish I could trust

Megadeth - Trust

Aina saa haluta, mutta kaikkea ei voi saada

Typerä, kulunut sanonta piloillehemmotelluille kakaroille, kuten mulle.

Haluan J:n takaisin. Olisin valmis melkein mihin vaan, jos se antaisi toisen (krhm kolmannen) mahdollisuuden. Miten mä onnistun aina pilaamaan asiat näin. Meidän oli tarkoitus olla yhdessä ikuisuus. Olisin valmis luopumaan juopottelusta, baareissa kiertelystä, katkaista välit joihinkin ihmisiin, olla puhumatta muille miehille (perheenjäseniä lukuunottamatta) ja muualla oltuani voisin kertoa yksityiskohtaisesti, mitä tein tai puhuin kenenkin kanssa ja missä. Haluan edes yrittää korjata luottamusta. Ovathan muutkin parit päässeet pettämisestä yli, eikö? Turhauttaa. En tahdo ketään muuta. Me oltiin parhaita ystäviä. J oli täydellinen. Oon niin vittuuntunut itteeni. Perkeleen impulssiivisuus.

Aion soittaa J:lle joko huomenna, kun se ei ole kännissä tai sitten jo illalla yhdentoista aikaan ja vinkua uutta mahdollisuutta. Viestillä en ala ruikuttamaan. Tuntuu niin nöyryyttävältä yrittää roikkua väkisin jonkun perässä, kun toinen ei ole kiinnostunut. En ole valmis päästämään irti. Tiedän sillä olevan vielä joitakin tunteita mua kohtaan, mutta se on niin hemmetin vihainen. Ääää helvetti tahdon huutaa.

Please don't leave me.

Niin onnellinen, että surffailen ruohonkorsilla

Hoitokokouksessa lääkäri vihjaa, että mulla olisi rajatila persoonallisuushäiriö. Selittäisi ainakin ihmeelliset mielialanvaihtelut ja impulssiivisuuden. "Pääsen" kuulemma piakkoin päiväosastolle, vaikka vastustan ajatusta. En koe sairaalajaksoa enää tarpeelliseksi.

Matkustan bussilla isän luo espooseen, niinkuin joka toinen viikko perjantaisin on tapana. Ovella kaksi pientä poikaa juoksee tervehtimään iloisesti ja äitipuoli halaa hymyillen kuuluisaa tekohymyään. Vien tavarani alakertaan teurastamoon. Kutsutaan mun ja pikkusiskon huonetta teurastamoksi, koska se on niin kolkko. Seinät ja katto ovat valkoisesta tiilestä, eikä ikkunoitakaan ole kuin todella kapea kurkistusluukku katonrajassa. Toisaalta mielummin meillä on huone ylipäätään, kuin että jouduttaisiin nukkumaan viikonloppuisin retkisängyissä.

Jutellaan isän kanssa siitä rikosilmoituksesta, mun sunnuntaiyöllisestä lääkehimosta ja yleisestiottaen tulevaisuudesta. Isä sanoo arkipäiväisesti voivansa tukea taloudellisesti mun itsenäistymisprosessia = ei tarvitse erota kosmetologikoulusta, vaan voin jatkaa opiskeluja syksyllä! Olen varmaan puolen vuoden ajan panikoinut, että miten saan rahat riittämään kun muutan omilleni. Nimenomaan sen takia olen koittanut epätoivoisesti metsästää oppisopimuskoulutuspaikkaa ja stressannut mahdollisista töistä. Ihanan helpottava tunne. Tuntuu kuin palaset alkaisivat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Musta tulee vielä jotain suurta. Ei välttämättä suurta teidän mittakaavassa mutta kuitenkin. Mä olen tyytyväinen elämään.

Vyöhyketerapiassa virolainen nainen kehuu energian virtausta. Kaikki tukokset on poistettu ja ne ovatkin pysyneet hyvin loitolla. Olen kuulemma paljon pirteämmän ja positiivisemman oloinen kuin kolme kuukautta sitten. Olen samaa mieltä.

Mitään ihmeellistä ei ole ehtinyt tapahtua. Haluisin vain hehkuttaa sitä, miten voin taas jatkaa opiskeluja ja valmistua kuten muutkin normaalit ihmiset. Luulin etten enää pystyisi siihen.

Stefani Germanotta aka Lady Gaga

Gagalta tuli uusi musavideo Judas ja uuden levyn pitäisi ilmestyä piakkoin (ellei se ole jo ilmestynyt), joten pakko hehkuttaa sitäkin. 

Syyt, miksi avrvostan Gagaa

• asenne ja provosointi
• nainen on jo itsessään taideteos
• kameleonttimaisuus
• maskeeraukset
• sanoitukset
• koreografiat 
• mahtavat puvut, erityisesti kengät
• kova työskentely uransa eteen (ei mikään "isi omistaa puol maapalloa ja mä haluun julkkiksex")

"in school i was always overshadowed by the others and i was really bullied. today when i look out over the audience, i see lots of little versions of myself. and i see myself through them. it has become my life’s work and my ambition to work for them."

You have your entire life to birth yourself into becoming 

the ultimate potential vision that you see for you.

- Lady Gaga

Ps. Vastailen huomenna kommentteihin. Tällä kertaa en muuten syö sanojani!